Miesten puvuntakin ja naisten jakun laadun salaisuudet
Mistä puvun hinta ja laatu rakentuu?
Päälikankaan ja vuorikankaan väliin, varsinkin miehustaa tukemaan laitettavat tukikankaat paljastavat puvun takin laadun. Edullisimmat puvun takit (myös valmisvaateteollisuudessa) on tuettu „liimaliinoilla“. Laadukkaat puvut sekä vanhan ajan räätäleillä teetetyt puvut on tuettu „kelluvilla“ tukikankailla.

Liimaliinat eli kuumentamalla päälikankaaseen nurjalle puolelle kiinnitettävät tukikankaat ovat yleisiä valmisvaateteollisuudessa työn edullisuuden ja valmistuksen helppouden vuoksi.

Liimattavat tukikankaat kestävät heikommin kulutusta ja voimakkaita teollisia kuivapesuja. Liima-aine irtoaa vähitellen, mikä näkyy kupruiluna päälikankaan pinnassa. Laadukkaisiin valmisvaateteollisuuspukuihin on valittu pukukankaan painoon sopiva, oikean paksuinen liimaliinalaatu, missä on sopiva määrä liima-ainetta. Pekingin turistiräätälit näyttävät käyttävän enimmäkseen yhtä, varsin tuhtia liimaliinalaatua, joka ei sovellu erityisen hyvin kevyiden ja laadukkaiden italialaisten pukukankaiden tukemiseen. (super 120’ jne.) Tuhdimpaan, arkisempaan villa-polyesteriin Ya Shown ompelimojen liimaliinat sopivat ihan passelisti.

”Kelluvin tukikankain” valmistetun puvun tukikankaissa ei siis ole liimapinnoitetta vaan ne kiinnitetään pukuun miehustan sisäpuolelle pienin pistoin. Aikaa ja ammattitaitoa vaativaa käsityötä siis. Tällä menetelmällä valistettu puvun takki on huoliteltu, hyvin istuva ja laskeutuva, ja se pysyy kuosissa kovassakin käytössä. Puvun pitkäikäisyys tuo katetta hinnalle.

Liimatekniikalla tuettavan puvun työkustannukset jäävät alle 500RMB. Kun taas kelluvalla tekniikalla tuetun puvun työkustannukset ovat noin 2,000RMB, mikä on varsin edullista verrattuna eurooppalaiseen käsityöhön. (katoava luonnonvara!)

Pekingin turistiräätälien miesten pukujen hinnat näyttävät olevan noin 1000-1200RMB* ja naisten jakkupukujen hinnat 600RMB hujakoilla. Loppuosa hinnasta kattaa siis pääli- ja vuorikankaan hinnan, mahdolliset kaavoitus- ja mittatilauspalvelukulut sekä englanninkielisen asiakaspalvelun... Jos pihiys iskee, niin tarkistamalla pääli- ja vuorikankaiden metrihinnat, voi räätälin voittomarginaallista röyhkeä tinkiä vielä jonkun verran noin 800RMB puvun total price. (Ya Show ja Silk Market)

Miesten pukuun varataan tavallisimmin 3,1m päälikangasta ja 2,7m vuorikangasta. Naisten jakkuun on syytä varata 1,9m päälikangasta. Miesten housut syövät 1,2m-1,3m kangasta hepun pituudesta riippuen, ja naisten housut voi pieni nainen saada leikattua metristäkin.

(Vertailun vuoksi: Pariisissa* Italiassa ja Espanjassa teollisella liimaliinatekniikalla valmistetun hyvän, kestävän ja istuvan miesten merkkipuvun saa alennusmyynnistä 120-150 eurolla.)
 
Materiaalin merkitys hinta-laatusuhteelle
Pukukankaalla on hyvin suuri merkitys puvun istuvuudelle ja kestävyydelle. Kiinassa on lähes mahdotonta tarkistaa kankaiden alkuperää ja laatua. Kaikkihan on, jos niikseen tulee, 100% italialaista kashmir-villaa... Kiinalaisvalmisteiset kangaslaadut ovat parantuneet huomattavasti, ollen edelleen hyvin järkevän hintaisia. Parhaimmillaan voit saada miesten pukuun kankaat alle 200RMB.

Parhaimmat pukukankaat valmistetaan Italiassa ja Englannissa. Italialaiset ovat tunnettuja hienoista, erittäin kevyistä ja hyvin laskutuvista villakankaista, jotka soveltuvat loistavasti myös lämpöiseen ilmastoon (esim. cool wool). Italialaisten värikartat ja kuosit ovat muodikkaampia kuin klassikkoja rakastavien englantilaisten. Vetoisissa ja kosteissa kartanoissa värjöttelevät englantilaiset ovat kehittäneet vuosien saatossa loistavan tietotaidon raskaimpien ja jämäkämmin istuvien laatujen valmistukseen, mutta tottahan nykyisin myös englantilaisten valikoimista löytyy erittäin kevyitä ja hienostuneita laatuja. Kalleimmat pukukankaat ovat siis aina 100% villaa tai luonnonkuitusekoitteita. (esim. villa-silkki). Vuorikankaaksi en sen sijaan suosittelisi 100% silkkiä, sillä nykyisin päivittäin käytetyt kemikaalit, deodorantit, parfyymit jne., haperoittavat ja värjäävät hauraita silkkejä. Samoin, jos ei voi olla varma käytettävästä ompelulangasta, on syytä luottaa räätälin perusvuorikangaslaatuihin, jotka ovat tavallisimmin viskoosi-polyesteriä, polyesteri-polyamidia tai joskus jopa kuprua tai silkki-viskoosia.

Valmisvaateteollisuus käyttää hyvin paljon laadukkaita villa-polyesteri ja villa-viskoosi -sekoitteita, eikä niitä ole nykypäivänä syytä karsastaa. Hyvälaatuiset polyesterit tuovat edulliseen arkipukuun sopivaa kulutuskestävyyttä. Naisten pukukankaisiin lisätään nykyisin hyvin usein myös elastaania. (noin 2-4%). Tavallisin sekoitussuhde on yli puolet villaa, karhunosa polyesteriä ja ripaus elastaania. (55%WO-43%PE-2%EA tai 70%WO-27%PE-3%EA). Elastaanien lyhytikäisyys ja heikko pesukestävyys on tuonut markkinoille myös paljon mekaanisesti joustavia pukukankaita, joita käytetään usein kulutuskestävyyttä vaativiin virkapukuihin.

Pekingissä englantilainen laatuvillakangas maksaa alk. 5,000RMB pukua kohden. Italialaisesta materiaalista valmistetun puvun kokonaishinta (kankaat + työ) on noin 2,000RMB. Pekingissä varmasti tuontikankaita ja semi-hand-made-metodia käyttävät Expattien tuntemat räätälit Dave’s Custom Tailoring, Hanloon Tailoring ja Phonepha.

(Vaatesuunnittelijan vinkki: 2,000RMB eli 200 eurolla kannattaa teettää italialaisesta kankaasta laadukas, periteisellä räätälintyöllä eli kelluvin tukikankoin valmistettu pitkäikäinen ja hyvin istuva puku!)

Mistä tunnistaa laadukkaan räätälipalvelun?
Vaatteen valmistuksen tunteva voi hoksata tunnistaa tukikangastekniikan. Amatööri voi aina kysyä asiaa. (englanniksi ”canvas” joko ”fused canvas” tai ”floating canvas”) Eri asia on, osaako myyjätär sitten kysymykseen vastata...

Puvuntakin sisäpuolen viimeistelyt kertovat paljon. Kannattaa toki muistaa, että esillä olevat mallikappaleet ovat usein laadukkaampia kuin valkonaamoille sarjatuotantona tehdyt nopeat kyhäelmät. Laadukkaassa miesten puvun takissa kauluksen ja etunapituksen käänteet ns. sisävarat ovat sisäpuolella tarpeeksi leveät. Yhdestä ja samasta sisävarasta on valmistettu myös povitaskun ympärys. Edullisimmissa tai ns. räätälin valmistamissa takeissa sisävaroja on 2 kpl. (povitasku erillisestä). Valmisvaateteollisuus on vähitellen luopunut povitaskujen sisävaroista.

Hihojen napitus paljastaa takin valmistukseen käytetyn ajan. Laadukkaissa takeissa on oikeat napinlävet ja aito halkio hihansuussa. Halpatakeissa ei ole halkiota eikä näpinläpiä, napit on yksinkertaisesti ommeltu koristeeksi hihansuuhun.

Vuorikankaan kiinnitys ja vuoren liikkumavara paljastaa myös ompelijan tietotaidon. Kiinassa vuorikankaat survotaan aika usein sattumanvaraisesti tyyliin ”eihän sisäpuoli näy ulospäin”. Hyvin usein vuorikangasta on suhteessa liikaa (alkaa pursottamaan) tai toisinaan liian niukalti (kiristää ja vetää vaatetta). Laadukkaammissa puvuissa vuorikangas on kiinnitetty käsin diagonaalipistoin.

Mittojenotto kertoo myös ammattitaidosta. Kiinalaiset tuntuvat huitaisevan mitat hyvin nopeasti (tuumamittanauhalla), ja rinnanympärys mitataan jostain kainaloiden ja vatsan välimaastosta. Mukana olevan makutuomarin olisikin syytä usein vilkaista, tuleeko rinnanympärysmitta otettua oikeasta kohdasta ja horisontaalisesti vartalon ympäri (eikä siten, että selkäpuolella mittanauha valahtaa alemmaksi), varsinkin standardimitoituksen ulkopuolelle jäävien henkilöiden osalta. Miesten paidankauluksen mittaa otettaessa, räätälin tulisi ensiksi tarkistaa tiukka kaulanympärys, sitten hellittää otetta hiukan ja ehkä jopa tsekata lopullinen mitta laittamalla sormi mittanauhan ja kaulan väliin.

Työtänsä arvostava räätäli ehdottaa asiakkaalle vähintään kaksi sovitusta; ensimmäinen sovitus protokankaasta valmistettu malli (usein ns. puoli-proto) ja sen jälkeen sovitetaan varsinaisesta pukukankaasta valmistettu malli. Käytännössä, varsinkin uusia mittatilausmalleja ja vaikeampia naisten asuja sovitetaan useamman kerran. Kiinalaiset turistiräätälit kieltäytyvät systemaattisesti proto-sovituksesta kustannuksiin vedoten. (Toile-kangas ei maksa montaa centtiä metri, mutta heillä ei ole koskaan sitä valmiiksi varastossa.)

Käsityölle on myös varattava siltä vaadittava aika; yhdessä yössä laadukasta käsityötä tuskin syntyy ahkeriltakaan kiinalaisilta !

 

ylös

Jotta voisit hankkia oman auton Kiinassa on sinulla oltava ensin kiinalainen ajokortti. Uuden auton hankkiessasi varmista mitä kaikkea autokauppa tekee puolestasi. Alla on lueteltu mitä kaikkea pitää tehdä kun ostaa käytetyn auton.

• Autosta on riisuttava kaikki jälkikäteen asennetut vipstaakit (esim. kattolla olevat valonheittimet) , jotta rekisteriviranomainen voi ottaa kuvan autosta sen alkuperäisessä ulkoasussa.
• Rekisteriviranomainen ottaa autosta valokuvan, joka liitetään heidän toimesta rekisteriotteeseen.
• Vakuutusten siirto omistajan nimiin. Tämän voi normaalisti tehdä samassa kaupassa, josta auto on alunperin ostettu, jos kauppa on ottanut alkuperäisen vakuutuksen. Muista uusia vakuutus ennen sen umpeutumista! (onnistuu myös suoraan vakuutusyhtiössä)
• Tieverot on maksettava yleensä tammikuussa kokovuodelle (110 RMB/ kk); Paikalliseen verotoimistoon
• Auton käyttövero (200 RMB/ vuosi); Paikalliseen verotoimistoon
• Auton katsastus kuten autossa olevassa tarrassa on ilmoitettu. (katsastuskonttorilla)
• Varmista Päästötestin päivämäärä ja sekin on uusittava jos exp-päivä on lähellä. (katsastuskonttorilla)
• Helpommalla tietysti pääsee vuokraamalla auton. Kuukausihinta riippuu täysin auton iästä, koosta ja vuokrausyhtiöstä.