Vaikka asuntojen omistaminen on ollut Kiinassa jo jonkin aikaa mahdollista, suurin osa suomalaisista asuu Pekingissä vuokralla. Karkean kahtiajaon mukaan suurin osa suomalaisista lapsi- sekä lemmikkieläinperheistä asuvat kansainvälisten koulujen läheisyydessä omakotitalo- eli villa-alueilla. Pariskunnat, sinkut sekä perheet, joissa on lukioikäisiä lapsia, valitsevat usein kaupunkityyppisemmän asumisen. Suurin osa ulkomaalaisten suosimista asuinalueista sijoittuu Pekingin pohjois-, koillis- ja itäosiin. Opiskelijat suosivat korkeakoulujen läheisyyttä, joista useimmat ovat lännessä.

Yrityksillä on erilaisia toimintaperiaatteita asuntojen vuokraamisessa sekä erisuuruiset asumisbudjetit, joihin kukin expat perheineen joutuu sopeutumaan. Jos haluaa asua länsimaisesti varustetussa asunnossa, jossa on vartiointi, ulkomaalaiset kaapelikanavat, broadband -nettiyhteydet, englanniksi palveleva isännöintitoimisto, keittiö jääkaappeineen, tiski- ja pesukoneineen sekä kiinalaisittain luksusvaruste sähköuuni, täytyy varustautua maksamaan dollaripohjaisia vuokria, jotka ovat suomalaisen mittapuun mukaan yllättävän korkeita. Asuntoja on tarjolla kaiken tasoisia: kalustettuja, kalustamattomia, osittain kalustettuja ja joissakin uusissa asunnoissa on mahdollisuus jopa itse päästä sanelemaan sisustusratkaisuja.

Vuokrauksesta onkin tullut Pekingissä "oma taiteen lajinsa". Tärkeintä on yleensä löytää luotettava asunnonvälittäjä eli agentti, jonka käyttöä suositellaan, sillä heidän palvelunsa vuokranottajalle ovat useissa tapauksissa ilmaisia. Sen sijaan vuokranantaja maksaa vuokrasopimuksen teosta välittäjille prosenttiosuuden asunnon vuokrasta, jolloin joillakin agenteilla on intresseissä vain neuvotella mahdollisimman korkea vuokra hyvän palkkion toivossa. Monet yritykset ovat rajoittaneet sopimuksen teon tietyille välittäjille, mikä kannattaa omalta työnantajaltaan tarkistaa.

Usein vuokrasopimus on ns. kokonaispaketti, johon kuuluu vuokran lisäksi joitakin palveluja. Oman sopimuksen asuntobudjetin väljyydestä riippuu, miten paljon vuokrasopimukseen saa eri palveluita tai asuntoon liittyviä muutoksia mahtumaan. Tavallisinta on neuvotella pakettiin ainakin "management fee" (eli isännöinti-, korjaus- ja vartiointipalvelu) sekä lämmitys, kaasu, vesi, sähkö,TV-lupa, nettiyhteys sekä mahdollinen jäsenyys yhtiön klubitaloon (jotka ovat tavallisia Pekingissä). Jotkut ovat onnistuneet sopimaan ns. varustelurahasta, jolla on saanut hankkia tai vaihtaa olemassa olevia huonekaluja tai villa-alueilla ennen muuttoa tehtäviä talon peruskorjauksia. Kaupunkialueilla jotkut taloyhtiöt tarjoavat kodin viikkosiivousta. Moottoriajoneuvojen parkkipaikoista usein tehdään erillinen sopimus. Myös jatkosopimusta tehdessä on voinut vaatia vähintään maalipintojen korjausta ja villa-alueilla kaksoisikkunoiden vaihtoa, puutarhanhoitosopimusta tai autotallin muuttamista asuttavaksi, sillä monet vuokranantajat mieluummin maksavat talonsa/asuntonsa kunnostuksesta kuin agenttien palkkioita. Tyypillisimmillään vuokranantajat, yksityiset tai talo/kiinteistöyhtiöt, eivät tee alle kahden vuoden sopimuksia ja ennen vuokrasopimuksen tekoa vaaditaan kahden kuukauden vuokraa vastaava depositio, jonka saa lähtiessä (yleensä) takaisin, jos vuokrasopimuksen muut ehdot ovat täyttyneet.

Vuokrasopimukset eivät ole yleensä standardeja ja kannattaa käydä tarkasti läpi sopimusteksti varsinkin kohdissa, joissa luetellaan, mitkä ovat vuokralaisen ja vuokranantajan velvollisuudet. Sopimusteksteihin kannattaa ehdottaa muutoksia, sillä niistä saattaa puuttua esim. sopimus perheen asumisen turvaamisesta vaihtoehtoisesti muualla "force majeure" tilanteissa, jossa asunnolle tapahtuu vakavia vahinkoja tai lämmityksen, sähkön, tms. asumiseen keskeisesti vaikuttavan toiminnon, jakelu yhtiössä/talossa keskeytyy.

Ennen asuntoon muuttoa kannattaa tarkistaa, että kaikki sovitut muutokset on tehty ja muutoinkin asunto on siivottu, käyttökuntoinen ja laitteiltaan toimiva. Kaikkien mittareiden lukemat on hyvä tarkistaa viimesitään muuttaessa, jottei joudu makselemaan edellisen asukkaan kulutuksia.